Variointi

Etenkin suuremmissa organisaatioissa toteutetuissa projekteissa yksittäinen kehittämisprosessi saattaa jäädä etäiseksi tai etääntyä pikkuhiljaa taustaorgani­saatiostaan, jolloin juurtuminen ontuu.

On tärkeää vaalia suhteita taustaorganisaatioon osana projektin kehittämistyötä tekevien arkea. Kahvilla käyminen toisten osastojen kollegoiden kanssa, mahdollisuuksien pyytäminen projektista keskustelulle toisissa organisaation tiimeissä ja taustaorganisaation kollegoiden kutsuminen projektipalavereihin voivat herättää kiinnostusta ja myös madaltaa kynnystä tutustua toimintaanne tarkemminkin.

Oman organisaatio on myös hyvä harjoittelualusta kutsuvalle viestinnälle. Toisinaan projekteista innostuneet haluavat vuolaasti kertoa innostaan ja tekevät sen jokaiselle käytävällä vastaantulevalle kollegalle. Tämä saattaa olla toimiva ratkaisu, mutta se varmasti vahvistuu dialogisemmasta lähestymistavasta.

Voisiko keskiössä ollakin kollegan kokemien haasteiden selvittäminen? Ensin on selvitettävä, millaisia haasteita kollega kohtaa arjessaan, millaisissa tilanteissa kollega törmää kyseisiin haasteisiin ja millaisten kohderyhmien kanssa haastava tilanne on tullut esille. Vasta tämän tiedon pohjalta on arvioitavissa, voiko kehittämisprojektinne olla vastaus juuri kyseisen kollegan arjessa näyttäytyviin haasteisiin.

Toimintaa on kehitettävä aina suhteessa organisaatioon ja sen edellytyksiin, koska sen tulee integroitua osaksi meneillään olevia muutosprosesseja (Peltola & Vuorento 2007).

Sisällöt voivat olla esimerkiksi pieniä harjoitteita. Niitä voidaan kokeilla arjen toimintaympäristössä yhdessä kohderyhmän kanssa heidän tarpeisiinsa sovellettuna. Sisältöjä varioidaan sen mukaan, millaista ajallista kestoa ja kohderyhmää varten käytännettä hyödynnetään.

On myös tärkeää huomioida uuden soveltajan osaaminen niin kehitetyn käytännön kuin toimintamallienkin osalta. Omassa organisaatiossa työskentelee potentiaalisesti paljon sellaisia henkilöitä, joilla on suhteita käytänteenne kannalta kiinnostaviin ammattilaisverkostoihin. Yhteistä aikaa kannattaa käyttää kehittämistyön rinnalla myös kontaktien jakamiseen, jotta saadaan usein piileväksi jäävät ammattilaisten verkostot projektin hyödynnettäväksi.

Ammattilaisilla on tilanteeseen tullessaan mielessään kollegoita, joten on hyödyllistä pohtia yhdessä, miten kehittämistyön tuloksia voisi räätälöidä kollegan verkoston kautta tutulle uudelle toimijalle sopivaksi.

Silloin uusi käyttäjä voi rakentaa pikkuhiljaa kiinnekohtia omaan toimintaansa ja arvioida, millaiset muutokset voisivat helpottaa, tehostaa, tehdä mielekkäämmäksi tai muuten auttaa työssä.

Muutoksen pitää matkalla osoittaa ammattilaiselle arvonsa olemalla hyödyllinen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä Parantaisen (2012, 13) huomio tuotteistamisen ääreltä: älä ratkaise ongelmaa, joka ei ole asiakkaalle sillä hetkellä polttavan tärkeä. Variointi ei ole keino pyrkiä yleistämään tiettyyn toimintaan kiinnittyvä sosiaalinen innovaatio ratkaisuksi kaikkeen.

Ammattikentän kuuleminen on tärkeää variointitarpeiden hahmottamiseksi. Vaikka ammattikunnilla voi olla hyvinkin vakiintuneita käytänteitä ja ammatti-identiteettiin kytkeytyviä roolituksia, ammattilaiset toimivat omien historioidensa, kohderyhmiensä ja toimintaympäristöjensä muokkaamina.

On tehokkaampaa soluttautua alan kohtaamisiin ja kuunnella tarkkaan asiantuntijoiden puhetta omasta työstään ja toimintaympäristöistään. Sen pohjalta on helpompi tarkastella omaa kehittämisprosessia ja arvioida, onko se lähtökohtaisesti edes varioitavissa kyseiseen ympäristöön ja tarjoaako kehitteillä oleva käytänne ratkaisun avaimet toisen ympäristön kehityshaasteeseen.

Ammattikunnaksi vakiintunut yhteistyö saattaa nojata olettamaan, että toisen työ on samankaltaista kuin oma. Jollain tasolla näin varmastikin on, mutta tosiasiassa kunkin ammattilaisen oman elämänkokemuksen mukana hioutuneet tavat toimia ja sanoittaa asioita ovat aina yksilöllisiä.

Ammatillisten toimenkuvien moninaisuutta on hyvä pohtia ja tunnistaa hyvin erilaisia rooleja, joista juurruttamistyötä voi lähteä rakentamaan. On myös hyvä ottaa huomioon, että sama ammattilainen voi, usein organisaation koosta riippuen, kantaa myös montaa erilaisia ammattiroolia.

TAULUKKKO. Asiantuntijoiden rooleja kehittämistoiminnassa

Ammattilaisen kautta voidaan ylittää rakenteellisia ja toiminnallisia organisaatioiden välisiä raja-aitoja. Ketterän kokeilun nimissä pieniä kokeilukumppaneita voi löytää, vaikka eri organisaatioiden perustehtävät, rakenteet, työnjako ja asiantuntijoiden rooliotot olisivatkin erilaisia.

Muutos tapahtuu yksilöiden arjessa, jota ei ole välttämättä lokeroitu organisaatioiden raja-aitojen mukaan. Siispä projektin lähtökohdaksi kannattanee ottaa rohkea verkostoituminen uusien asiantuntijoiden kanssa myös oman toimintasektorin ulkopuolelta.

Tehokas juurruttaminen tapahtuu sekä johdosta käsin ylhäältä alas valuen että kohderyhmien kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa alhaalta ylös kasvaen.

Etenkin ammattikentälle on kovin tyypillistä ja inhimillistä halu tuoda löydöksiä julkisuuteen vasta, kun niitä on testattu ja saatu palautetta kaikista niiden osa-alueista. Keskeneräisten tulosten esille tuominen koetaan pelottavana, ikään kuin sekundalaatuisena asiantuntijuuden osoituksena.

Tässä piilee uhka myös juurruttamisen kannalta. Juurruttaminen hyötyisi siitä, että kutsuvan viestinnän avulla rakentuu osaajajoukko, joka jättää kehittämisen kaikissa seuraavissa vaiheissa oman jälkensä käytänteen rakentumiseen.

Voi siis olla järkevintä tuoda julkisuuteen niukin mahdollinen tuoteraakile. Testausten myötä syntyy versioita, uusia ominaisuuksia ja erilaisia sanoituksia (ks. Parantainen 2012, 26–27) eri alansa ammattilaisten toimintaympäristön värittämänä. Ehkäpä projektin toiminta voi olla parhaimmillaan jatkuva asiakastarpeiden testilaboratorio.

Sosiaalisiin innovaatioihin tähtäävä projektityö on aina luonteeltaan yhteiskunnallista. Omaan projektiin kiinnittyminen on tärkeää, mutta se ei saa tuoda mukanaan mustasukkaista omistajuutta. Ei pitäisi olla väliä, minkä projektin alla kehittämistyötä tehdään. Loppujen lopuksi projektilla on aina toteuttajatahoja laajempia sosiaalisen innovaation päämääriä.

On opittava riemuitsemaan etenkin silloin, jos kokeilukumppani sorvaa kehittämiskokemustenne pohjalta uuden versio, jopa toimii jopa paremmin kuin alkuperäinen!

Jos matkan varrella kokemukset eivät enteile näin käyvän, malli jää käyttämättä. Siksi ammattilaista on tuettava räätälöimään mallia mahdollisimman monesta näkökulmasta omaan ammatilliseen profiiliinsa, toimintaympäristöönsä ja kohderyhmilleen sopivaksi.

Kohderyhmiä on pääsääntöisesti useita. Samalla yksittäinen kohderyhmä muodostuu uniikeista yksilöistä. Kehittämistyön variointi joudutaan sovittamaan sellaiselle tasolle, joka auttaa näkemään kehittämistyön vaikuttamisen ryhmään, mutta samalla jättää riittävästi tilaa yksilöiden tarpeiden huomiointiin.

Yksi variointiajattelua kehittävä työtapa on erilaisten asiakkaiden profilointi rakentamalla ammattilaispersoonia. Ne auttavat peilaamaan kehitettyä käytännettä eri käyttöympäristöihin ja edelleen kehittämään sitä eri ammattiryhmien tarpeille mahdollisimman hyvin taipuvaksi.

Eri ammattikuntiin jakamista tehdään usein määrällisen datan pohjalta, mitä varten on varattava riittävästi aikaa tiedon hankinnan suunnitteluun sekä aineiston keräämiseen ja analysointiin. Kehittämisprojektien kontekstissa eri ammattilaistyyppien tunnistaminen nojaa usein palvelumuotoilussa paljon käytettyyn, asiakaspersoonille pohjautuvaa profilointiin.

Tämä perustuu käytänteen hyödyntäjien kokemukseen kohderyhmästään sekä kehittämistyön aikana tarkentuvaan ymmärrykseen kohderyhmän kokemuksista heidän kokeillessaan ja kommentoidessaan uutta toimintatapaa.

Etenkin sosiaalisten innovaatioiden äärellä toimittaessa on tärkeää huomioida myös erityisryhmiä kehittämistyön toimijoina ja loppukäyttäjinä. Esimerkiksi kieliversiot, palvelun fyysinen esteettömyys, digitaalinen saavutettavuus ja toiminnan skaalautuvuus ovat tärkeitä näkökulmia.

Sosiaalisissa innovaatioissa korostuvat myös tasa-arvoon liittyvät näkökulmat. Hyvä käytänne ei saa asettaa ketään eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautuneisuuden, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tämä on huomioitava myös pilotointia suunniteltaessa.

Esimerkiksi sukupuolisensitiivisyyden edistämiseen on käytännön apua saatavana ”Sukupuolisensitiivinen projektityö – Näkökulmia ja työkaluja nuorten parissa työskentelyyn” -oppaasta (Salmenkangas & Wallin 2019a).